Kisan jälkeen

Lauantaina olin sitten kannustamassa juoksutapahtumassa, johon itsekin piti alunperin osallistua.

Kumma kyllä, ei hirveästi harmittanut etten päässyt itse osallistumaan. Luulen, että jos olisin, mulla olis ollut hirveä ramppikuume. Kyllä siellä sen verran oli porukkaa kannustamassa. Mutta kyllä mä vielä joskus!!!

Tuosta aina saa semmoisen kipinän, kun katsoo muitakin juoksemassa ja kisailemassa. Näkee miten hyvä fiilis niilläkin on. Vaikka oli tuo aika raju keli lauantaina, hirmuista hellettä. Mutta hyvin nuo jaksoivat.

Itse oon nyt pitänyt taas taukoa lenkeissä tuohon helteeseen vedoten. Varmaan viikon tauko on ollut. Tänään kuitenkin kävin.

Odottelin tarkoituksella iltaan, että ilma vähän viilenisi. Ja se tuntuikin ihan hyvältä ratkaisulta. Tuon perinteisen pururatalenkin kävin ja juoksu kulki paremmin kuin aikoihin. (No, enhän mä ole aikoihin juossutkaan...) Mä varmasti olin viimeeksi sitten vielä toipilasvaiheessa, etten ollut vielä flunssan jälijltä juoksukunnossa, sen takia ei juoksu kulkenut. Pitkään näköjään saa flunssan jälkeen toipua ennenkuin voi aloittaa taas.

Nyt kulki hengitys hyvin, eikä jalat tuntuneet raskailta. Ainut, mikä tuotti vähän ongelmia, oli se ettei olisi oikein jaksanut pitää asentoa pystyssä. Mun tarttis kyllä treenata noita selkä- ja vatsalihaksia ihan oikeesti.