Maltoin sitten sunnuntaina jättää vielä lenkin väliin. Ei ehkä ole hyvä nyt alussa käydä joka päivä juoksemassa. Ehkä joka toinen! Kunnon lisäksi ajattelen sitä, ettei pääse innostus latistumaan. Se lienee aika yleinen vaiva. Ainakin mun harrastuksissa yleensä.
Maanantaina sitten käytiin miehen kanssa yhdessä. Kulki taas ihan hyvin lenkki, tuntui että olisin voinut pidemmänkin lenkin vetäistä. Nuo on hyviä nuo lenkit, jos päästään miehen kanssa yhdessä lenkille, kun silloin sitä jotenkin tsemppaa itseään. Haluaa näyttää, että kyllä mä vielä jaksan. Kun yksin juoksee, sitä helposti sortuu siihen kävelemiseen... Mies sanoikin, että "Yllättävän hyvin jaksat juosta." En sitten tiedä olisiko se pitänyt ottaa kohteliaisuutena vai loukkauksena, heh.
Nyt mulla tuo vakiolenkki, johon menee joku 40 minuuttia (pitäisi katsoa paljon se on kilometreissä), menee juosten kolmessa pätkässä. Ihan en sitä puolta tuntia jaksa juosta yhtä päätä, joten edistystä pitäisi tulla. Mutta kyllä se sieltä tulee, ei nyt lannistuta.
Vaikka kuulostaahan se naurettavalle. Puoli tuntia nyt on niin lyhyt aika. Pitäisihän sitä nyt sen verran jaksaa juosta.
Mutta kyllä mä vielä joku päivä jaksan.
Tänään oli taas välipäivä. En kyllä olisi lenkille ehtinytkään, kun meni koulussa myöhään. Vastapainoksi huomenna on vapaata, joten pääsen lenkille vaikka heti aamusta. Mukavasti tämä juoksu on kyllä antanut sisältöä elämään!
tiistai 30. maaliskuuta 2010
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Juoksut uusilla kengillä
Uudet juoksukengät antoivat hyvät kyydit!
Kyllä se tosiaan niin on, että hyvillä kengillä se juoksukin kulkee kuin itsestään. Tuntuihan se erilaiselta. Minä kun olen aiemmin käynyt lenkillä sellaisilla kävelyyn tarkoitetuilla Salomoneilla. Niihin verrattuna juoksu kulki huomattavasti kevyemmin.
Kipuja on ollut oikeastaan vain selässä (saattaa johtua myös eilisestä parin tunnin autossa istumisestakin) ja sitten jalkaterissä. Illan venyttelyt taisivat auttaa reisi- ja pohjekipuihin. Luulen, että nuo jalkaterät kipuilevat varmaan nyt alussa, kun ei ole tottunut tuollaisilla kengillä juoksemaan. Heh, tai yleensäkään juoksemaan!
Kyllä se kuntokin siitä kohenee. Vielä en jaksa sitä puolta tuntia yhtäpäätä juosta, mutta meni lenkistä sentään enemmän juosten kuin kävellen. Edistystä sekin.
Tänä aamuna ainut mitä on pystynyt ajattelemaan, on ollut se, että milloin voi lähteä seuraavan kerran lenkille. Yritän nyt olla innostumatta liikaa, ettei juoksuinnostus mene liiallisuuksiin. Ylämäen jälkeen kun aina tulee alamäki... Mutta on se tänään lenkille päästävä!
Kyllä se tosiaan niin on, että hyvillä kengillä se juoksukin kulkee kuin itsestään. Tuntuihan se erilaiselta. Minä kun olen aiemmin käynyt lenkillä sellaisilla kävelyyn tarkoitetuilla Salomoneilla. Niihin verrattuna juoksu kulki huomattavasti kevyemmin.
Kipuja on ollut oikeastaan vain selässä (saattaa johtua myös eilisestä parin tunnin autossa istumisestakin) ja sitten jalkaterissä. Illan venyttelyt taisivat auttaa reisi- ja pohjekipuihin. Luulen, että nuo jalkaterät kipuilevat varmaan nyt alussa, kun ei ole tottunut tuollaisilla kengillä juoksemaan. Heh, tai yleensäkään juoksemaan!
Kyllä se kuntokin siitä kohenee. Vielä en jaksa sitä puolta tuntia yhtäpäätä juosta, mutta meni lenkistä sentään enemmän juosten kuin kävellen. Edistystä sekin.
Tänä aamuna ainut mitä on pystynyt ajattelemaan, on ollut se, että milloin voi lähteä seuraavan kerran lenkille. Yritän nyt olla innostumatta liikaa, ettei juoksuinnostus mene liiallisuuksiin. Ylämäen jälkeen kun aina tulee alamäki... Mutta on se tänään lenkille päästävä!
perjantai 26. maaliskuuta 2010
Juoksukengät
Kävin tänään ostamassa lenkkitossut. Lenkkarit. Juoksukengät. Kalleimmat kenkäni ikinä. Tämmöiset.
Harvoin mä raaskin ostaa yli satasen kenkiä. Suutarin lapsella kun ei ole kenkiä. Mutta lapsenlapsilla sitäkin enemmän. Niinkuin sanotaan. Ja minähän olen, suutarin lapsenlapsi. Mulla niitä kenkiä on aina ollut. Hyvin turhamaiseen tapaan: eri housujen kanssa eri kengät, eri tilanteisiin erilaiset. Mutta laadukkaisiin (ts. kalliisiin) kenkiin mä en ole ikinä raaskinut panostaa.
Lapsena kuljin paljon mummoni kanssa, kaupungilla ja muuallakin. Muistan, kun olin jotain kuuden-seitsemän vanha, joku ventovieras mies tuli puhumaan meille. Minun pitäisi ostaa kunnon kengät. Jostain pronaatiotuesta se puhui, en minä silloin tajunnut mitä se tarkoitti, ja sanoi että voi vanhempana tulla ongelmia.
Minusta se tuntui oudolle. Yleensäkin se, että joku ventovieras mies tulee minulle ja mummolle juttelemaan. Ja se, että se puhui minusta. Mutta mummoa varmaan hävetti. Mummo sitten ostaa paukautti lapsenlapselle kunnon kengät, kun kerran käskettiin. Hyvä mummo kun oli.
Tuo ventovieras mies taisi tehdän hyvän työn, sillä ei minulla nyt aikuisena ole mitään pronaatio-ongelmia ollut. Ei jalkakipuja. Ei mitään.
Huomasin tänään, että kadutkin ovat pääosin kuivia. Juoksukausi alkaa olla parhaimmillaan siis. Kunhan tuo lasagne vähän laskeutuu, niin pääsen kokeilemaan, tuliko tehtyä hyvä ostos.
En malta odottaa.
Harvoin mä raaskin ostaa yli satasen kenkiä. Suutarin lapsella kun ei ole kenkiä. Mutta lapsenlapsilla sitäkin enemmän. Niinkuin sanotaan. Ja minähän olen, suutarin lapsenlapsi. Mulla niitä kenkiä on aina ollut. Hyvin turhamaiseen tapaan: eri housujen kanssa eri kengät, eri tilanteisiin erilaiset. Mutta laadukkaisiin (ts. kalliisiin) kenkiin mä en ole ikinä raaskinut panostaa.
Lapsena kuljin paljon mummoni kanssa, kaupungilla ja muuallakin. Muistan, kun olin jotain kuuden-seitsemän vanha, joku ventovieras mies tuli puhumaan meille. Minun pitäisi ostaa kunnon kengät. Jostain pronaatiotuesta se puhui, en minä silloin tajunnut mitä se tarkoitti, ja sanoi että voi vanhempana tulla ongelmia.
Minusta se tuntui oudolle. Yleensäkin se, että joku ventovieras mies tulee minulle ja mummolle juttelemaan. Ja se, että se puhui minusta. Mutta mummoa varmaan hävetti. Mummo sitten ostaa paukautti lapsenlapselle kunnon kengät, kun kerran käskettiin. Hyvä mummo kun oli.
Tuo ventovieras mies taisi tehdän hyvän työn, sillä ei minulla nyt aikuisena ole mitään pronaatio-ongelmia ollut. Ei jalkakipuja. Ei mitään.
Huomasin tänään, että kadutkin ovat pääosin kuivia. Juoksukausi alkaa olla parhaimmillaan siis. Kunhan tuo lasagne vähän laskeutuu, niin pääsen kokeilemaan, tuliko tehtyä hyvä ostos.
En malta odottaa.
lauantai 20. maaliskuuta 2010
Aloitus
Aloitin juoksemisen. Niin, minä, joka inhosin liikuntaa koko kouluajan. Ja nyt aikuisenakin, se on vain pakkopullaa, lenkille on menty siis vain siksi, että farkut mahtuisivat päälle.
Sain juoksukipinän mieheltäni, joka kävi viime kesänä juoksemassa puolimaratonin. Ne ihmiset juoksivat siellä ihan puolikuolleen näköisinä, mutta silti hymyissä suin. Joku hyvä fiilis siitä kuulemma tulee. Ja siellä toisella puolella, katsomossa, oli ihan mieletön fiilis myöskin. Yhteishenki.
Ja niin minäkin päädyin lenkkipoluille. Tavoitteena on heinäkuun alussa juosta kymmenen kilometriä eräässä juoksutapahtumassa. Nyt olen tehnyt vasta muutamia lenkkiä, ja juoksu ei kyllä kauaa kulje. Sellaisia intervallijuoksua olenkin tehnyt. Ensimmäinen välitavoite olisi jaksaa juosta yhtäjaksoisesti puoli tuntia huhtikuun puoleen väliin mennessä. Silloin se varsinainen treeniohjelma alkaa.
Tämä blogi on paikka, johon talletan näitä juoksufiiliksiä ja tarinaa tulee ehkä muustakin elämästä.
Sain juoksukipinän mieheltäni, joka kävi viime kesänä juoksemassa puolimaratonin. Ne ihmiset juoksivat siellä ihan puolikuolleen näköisinä, mutta silti hymyissä suin. Joku hyvä fiilis siitä kuulemma tulee. Ja siellä toisella puolella, katsomossa, oli ihan mieletön fiilis myöskin. Yhteishenki.
Ja niin minäkin päädyin lenkkipoluille. Tavoitteena on heinäkuun alussa juosta kymmenen kilometriä eräässä juoksutapahtumassa. Nyt olen tehnyt vasta muutamia lenkkiä, ja juoksu ei kyllä kauaa kulje. Sellaisia intervallijuoksua olenkin tehnyt. Ensimmäinen välitavoite olisi jaksaa juosta yhtäjaksoisesti puoli tuntia huhtikuun puoleen väliin mennessä. Silloin se varsinainen treeniohjelma alkaa.
Tämä blogi on paikka, johon talletan näitä juoksufiiliksiä ja tarinaa tulee ehkä muustakin elämästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
