Se oli taas lenkkipäivä, ja sain kuin sainkin raahattua itseni ulos. Vuorossa oli taas sitä samaa huttua, puolen tunnin juoksu.
Kävin tuossa pururadalla, kun se tuossa vieressä on. Oli enää yhdessä kohdassa vähän lunta. Hitaasti ne siellä metsän siimeksessä kyllä sulavat. Lenkkarit on nyt kyllä aika mustat. Jotain mutaa siellä paikoitellen oli. Aurinkoa se kaipais vaan.
Yllättävää kyllä, jaksoin juosta sen koko puoli tuntia, viisi kilometriä, ilman kävelytaukoja. Vaikka olin ihan väsynyt enkä olis jaksanut lähteä minnekään. Mutta hyvä että lähdin. Tuli parempi olo, opiskeluvitutuksetkin jäivät sinne. Ja ne vitutukset on kestäneet sentään jo viikon verran.
Se on kyllä jännä, miten sitä joskus jaksaa vaan juosta. Kai sitten niinä päivinä syömiset on olleet kohdallaan. Tai joku siinä on. Sitä vaan jaksaa, ei hengästy liiemmin, ei jalat tunnu painavilta, tuntuu vaan paremmalta juosta kuin kävellä. Ja joskus sitten ei jaksa millään... Kumma juttu.
tiistai 27. huhtikuuta 2010
maanantai 26. huhtikuuta 2010
Motivaatio hakusessa
Viime viikolla ei tullut ollenkaan päivitettyä näitä lenkkejä. No, vähiin ne jäivätkin. Ohjelmassa oli siis toinen viikko ja siellä luki, että tiistaina, torstaina ja sunnuntaina olis ollut lenkit (kaks puolen tunnin ja yks vajaan tunnin).
Kävin tiistaina pururadalla, mikä oli ihan kiva, että sinne jo pääsi. Paikoitellen oli lunta, ihan pieniä länttejä, ja suurin osa matkasta se oli aika pehmeetä juostavaa. Niin märkääkin. Kunhan se kuivuis kokonaan, niin olis parempi juosta. Puolen tunnin lenkistä jaksoin juosta kolmessa kymmenen minuutin pätkässä. Joku 5 km tuo pururata taitaa olla.
Torstain lenkkiä en jaksanut tehdä ollenkaan. Oli semmonen känkkäränkkäpäivä, eikä mikään huvittanut.
Sunnuntain pidemmälle lenkille (tai niinhän se piti olla, pitempi lenkki) mies raahasi mut, ja käytiin yhdellä toisella pururadalla. Se on lyhyempi, olisko edes neljää kilometriä. Laitettiin mulle sykemittari, niin oli ihan kiva seurata sitä, miten ne sykkeet nousee. Jaksoin juosta aika hyvin sellaset parikymmentä minuuttia.
Sykkeet oli kai ihan ok. Kyllä ne nousi ylämäissäkin ihan reilusti, mutta ei ollut kuitenkaan liikaa sit tavan juokusussa. En mä kuitenkaan ala mitään omaa mittaria hankkimaan. Kyllä mulle taitaa riittää se pitää pystyä puhumaan -vauhti.
Tämmönen mä oon, innostun jostain harrastuksesta. Sitten jotain tapahtuu ja innostus häviää. No jospa mä löytäisin sen uudestaan. Tällä viikolla kyllä vähän paremmin noudatan ohjelmaa.
Aika samanlainen on ohjelma ku viime viikollakin. Tiistaina ja torstaina 30 min lenkki ja sunnuntaina pidempi lenkki, 60 min.
Kävin tiistaina pururadalla, mikä oli ihan kiva, että sinne jo pääsi. Paikoitellen oli lunta, ihan pieniä länttejä, ja suurin osa matkasta se oli aika pehmeetä juostavaa. Niin märkääkin. Kunhan se kuivuis kokonaan, niin olis parempi juosta. Puolen tunnin lenkistä jaksoin juosta kolmessa kymmenen minuutin pätkässä. Joku 5 km tuo pururata taitaa olla.
Torstain lenkkiä en jaksanut tehdä ollenkaan. Oli semmonen känkkäränkkäpäivä, eikä mikään huvittanut.
Sunnuntain pidemmälle lenkille (tai niinhän se piti olla, pitempi lenkki) mies raahasi mut, ja käytiin yhdellä toisella pururadalla. Se on lyhyempi, olisko edes neljää kilometriä. Laitettiin mulle sykemittari, niin oli ihan kiva seurata sitä, miten ne sykkeet nousee. Jaksoin juosta aika hyvin sellaset parikymmentä minuuttia.
Sykkeet oli kai ihan ok. Kyllä ne nousi ylämäissäkin ihan reilusti, mutta ei ollut kuitenkaan liikaa sit tavan juokusussa. En mä kuitenkaan ala mitään omaa mittaria hankkimaan. Kyllä mulle taitaa riittää se pitää pystyä puhumaan -vauhti.
Tämmönen mä oon, innostun jostain harrastuksesta. Sitten jotain tapahtuu ja innostus häviää. No jospa mä löytäisin sen uudestaan. Tällä viikolla kyllä vähän paremmin noudatan ohjelmaa.
Aika samanlainen on ohjelma ku viime viikollakin. Tiistaina ja torstaina 30 min lenkki ja sunnuntaina pidempi lenkki, 60 min.
lauantai 17. huhtikuuta 2010
Pitempi lenkki
En näköjään millään malta pitää noita ohjelman mukaisia lepopäiviä. Lauantaiksi oli merkattu seuraava lenkki, mutta kävinkin sen jo eilen, perjantaina. Oli hyvä sauma käydä se, kun Mies pääsi mukaan. Siitä oli kyllä hyötyä, oli joku vähän kannustamassa ja muutenkin juttuseurana. Mies katsoi mun asentojakin, ryhti on hyvä, mutta käsien asennossa ja liikuttelussa olis vielä parantamisen varaa.
Vuorossa oli pitempi juoksulenkki, 40-45 minuuttia. Epäilytti tosi paljon, miten minä muka sen jaksan, mutta jaksoinpas aika hyvin. Lenkin pituus oli kokonaisuudessaan reilut 6km. Alussa ja lopussa vähän kävelyä, ja puolivälissä 3 minuuttia kävelyä, mutta muuten meni juosten. Aika siistii.
Se on jännä, miten se alussa tuntuu ettei jaksa mitenkään, jalatkin on niin painavia, mutta sitten jossain vaiheessa, joskus puolen tunnin jälkeen, tuntuu että tässähän voisi juosta vaikka miten paljon. Kyllä toi juoksu sellanen harrastus on, johon helposti koukkuun jää. Siitä tulee niin hyvä olo.
Selkä on taas vihotellut tosi paljon. Eilen oli aika pahana ennen lenkkiä. Mutta en minä usko että tällä juoksulla on mitään tekemistä sen kanssa. Ihan muita jumeja siellä on. Noista kaikista painavien laukkujen kanniskelusta ja istumisesta se menee lukkoon.
Nyt on sitten kolme lepopäivää. Nämä mä ihan oikeasti nyt pidän. Enkä usko, että on vaikeuksia pitääkään lepopäiviä, koska tänään on illalla juhlat ja siksi huominen menee todellakin lepäillessä...
Vuorossa oli pitempi juoksulenkki, 40-45 minuuttia. Epäilytti tosi paljon, miten minä muka sen jaksan, mutta jaksoinpas aika hyvin. Lenkin pituus oli kokonaisuudessaan reilut 6km. Alussa ja lopussa vähän kävelyä, ja puolivälissä 3 minuuttia kävelyä, mutta muuten meni juosten. Aika siistii.
Se on jännä, miten se alussa tuntuu ettei jaksa mitenkään, jalatkin on niin painavia, mutta sitten jossain vaiheessa, joskus puolen tunnin jälkeen, tuntuu että tässähän voisi juosta vaikka miten paljon. Kyllä toi juoksu sellanen harrastus on, johon helposti koukkuun jää. Siitä tulee niin hyvä olo.
Selkä on taas vihotellut tosi paljon. Eilen oli aika pahana ennen lenkkiä. Mutta en minä usko että tällä juoksulla on mitään tekemistä sen kanssa. Ihan muita jumeja siellä on. Noista kaikista painavien laukkujen kanniskelusta ja istumisesta se menee lukkoon.
Nyt on sitten kolme lepopäivää. Nämä mä ihan oikeasti nyt pidän. Enkä usko, että on vaikeuksia pitääkään lepopäiviä, koska tänään on illalla juhlat ja siksi huominen menee todellakin lepäillessä...
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Ylämäki, alamäki...
Tuon maanantain lenkin jälkeen olin ihan kösänä. Kauhea nälkä oli loppupäivän, ja seuraavana yönäkin heräsin mahan kurinaan. Pitää siis kiinnittää enemmän huomiota ruokailuihin.
Eilinen oli lepopäivä ja tänään oli vuorossa sellainen puolen tunnin lenkki.
Lähdin lenkille pitkän koulupäivän jälkeen. Vireystaso ei ehkä ollut kovin huipussaan, vaikka yritin kiltisti syödä kunnon lounaankin. Lenkki oli tällä kertaa vähän erilainen, pituutta siinä oli 4,2 km.
Enhän minä mitään jaksanut juosta. Semmoset viisitoista minuuttia ja sitten jo piti kävellä. Sama toistettiin monta kertaa. Jalat vaan tuntui niin raskailta.
Nyt on kaksi lepopäivää, ja lauantaiksi on merkitty 45 minuutin lenkki. Mitähän siitäkin tulee?
Eilinen oli lepopäivä ja tänään oli vuorossa sellainen puolen tunnin lenkki.
Lähdin lenkille pitkän koulupäivän jälkeen. Vireystaso ei ehkä ollut kovin huipussaan, vaikka yritin kiltisti syödä kunnon lounaankin. Lenkki oli tällä kertaa vähän erilainen, pituutta siinä oli 4,2 km.
Enhän minä mitään jaksanut juosta. Semmoset viisitoista minuuttia ja sitten jo piti kävellä. Sama toistettiin monta kertaa. Jalat vaan tuntui niin raskailta.
Nyt on kaksi lepopäivää, ja lauantaiksi on merkitty 45 minuutin lenkki. Mitähän siitäkin tulee?
maanantai 12. huhtikuuta 2010
Uusi viikko
Aurinkoinen, kesäinen sää jatkuu. Tänään oli vuorossa jonkinlainen intervallilenkki. Vuoroin kävelyä, vuoroin juoksua 15 minuutin pätkissä. Hyvin jaksoin. Olen edelleen sitä mieltä että mulle sopii nuo aamu(päivä)lenkit. Vireystaso parhaimmillaan silloin. Jouduin vähän pidentämään matkaa, koukkasin parin pikkukadun kautta.
Tuli mieleen noista selkäkivuista, että voihan mulla olla ryhti huono. Jos selkäkipu johtuu siitä. Täytyy joku kerta pyytää jotain kaveria katsomaan mun ryhti.
Lumet sulaa kyllä ihan silmissä. Odotan kyllä kovasti, että pääsee pururadalle juoksemaan. Joku sanoi, että siellä juoksu on jopa rankempaa, kun pohja on pehmeää. Saas nähdä.
Tuli mieleen noista selkäkivuista, että voihan mulla olla ryhti huono. Jos selkäkipu johtuu siitä. Täytyy joku kerta pyytää jotain kaveria katsomaan mun ryhti.
Lumet sulaa kyllä ihan silmissä. Odotan kyllä kovasti, että pääsee pururadalle juoksemaan. Joku sanoi, että siellä juoksu on jopa rankempaa, kun pohja on pehmeää. Saas nähdä.
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Aurinkoinen sunnuntai
Onneksi tänään oli lenkkipäivä. Aamulla oli niin mahtava auringonpaiste, että varsinkaan parin kahvimukin jälkeen ei olisi malttanutkaan jäädä sisälle löhöilemään.
Lenkkeilin vanhan, tutun lenkin, tällä kertaa juuri oikein päin... Juoksu kulki hyvin, vaikka selkä vähän muistuttelikin olemassaolostaan. Tänään aloin tekemään lenkin jälkeen tavallisten vatsalihasliikkeiden lisäksi syviä vatsalihasliikkeitä. Toivotaan, että niistä on apua selkävaivoihin. Ehkä ainakin siinä tapauksessa, jos niitä jaksaisi tehdä joka lenkin jälkeen.
Oli tuolla lenkkipoluilla muutenkin kuhinaa. Viime aikoina olen nähnyt harvinaisen paljon juoksijoita tuolla ulkona. En sitten tiedä onko niitä oikeasti paljon vai tuntuuko minusta vain siltä... Joskus sitä kiinnittää huomiota asioihin, joista itsekin on kiinnostunut.
Juoksijoita tuntuu vain olevan joka nurkilla, ja tulee sitä tarkkailtua muun muassa ihmisten juoksuasentoja ja varusteitakin. Paljon on ihmisillä ihan oikeita juoksitrikoitakin. Tosi paljon.
Pitäisiköhän minunkin sellaiset housut hommata..? Jospa ne innostaisivat juoksemaan entistä enemmän ja pidempiä matkoja?
Lenkkeilin vanhan, tutun lenkin, tällä kertaa juuri oikein päin... Juoksu kulki hyvin, vaikka selkä vähän muistuttelikin olemassaolostaan. Tänään aloin tekemään lenkin jälkeen tavallisten vatsalihasliikkeiden lisäksi syviä vatsalihasliikkeitä. Toivotaan, että niistä on apua selkävaivoihin. Ehkä ainakin siinä tapauksessa, jos niitä jaksaisi tehdä joka lenkin jälkeen.
Oli tuolla lenkkipoluilla muutenkin kuhinaa. Viime aikoina olen nähnyt harvinaisen paljon juoksijoita tuolla ulkona. En sitten tiedä onko niitä oikeasti paljon vai tuntuuko minusta vain siltä... Joskus sitä kiinnittää huomiota asioihin, joista itsekin on kiinnostunut.
Juoksijoita tuntuu vain olevan joka nurkilla, ja tulee sitä tarkkailtua muun muassa ihmisten juoksuasentoja ja varusteitakin. Paljon on ihmisillä ihan oikeita juoksitrikoitakin. Tosi paljon.
Pitäisiköhän minunkin sellaiset housut hommata..? Jospa ne innostaisivat juoksemaan entistä enemmän ja pidempiä matkoja?
perjantai 9. huhtikuuta 2010
Vaihtelua
Huoh, mikä viikko. On ollut useampi tentti, enkä ole lenkillekään ehtinyt. Tänään meni myös kirjoitushommissa koko päivä, mutta iltapäivällä päätin lopettaa viikon aherruksen ja vedin lenkkivermeet niskaan.
Juoksin sen mun vakkarilenkin taas. Naistenlehtien juoksuoppaissa sanotaan aina, että lenkkiä pitää vaihdella. Kai siinä on vaihtelua sekä mielelle että keholle. Mä niin kovasti tykkään kuitenkin rutiineista, niin menin vakkarilenkin vain toisinpäin.
En minä tiedä oliko siinä niin vaihtelua, kun meidän koti on tavallaan kuopassa. Menee lenkin sitten miten päin tahansa, niin alussa on ylämäki ja lopussa alamäki. Enkä mä kokenut sitä vaihtelua niin tärkeäksi. Jaksoin vähän huonommin taas juosta, jalat tuntuivat tosi raskailta koko matkan, mutta perille päästiin juoksuaskelin. Siitä saa tyytyväinen olla.
Hyvillä mielin viikonlopun viettoon!
Juoksin sen mun vakkarilenkin taas. Naistenlehtien juoksuoppaissa sanotaan aina, että lenkkiä pitää vaihdella. Kai siinä on vaihtelua sekä mielelle että keholle. Mä niin kovasti tykkään kuitenkin rutiineista, niin menin vakkarilenkin vain toisinpäin.
En minä tiedä oliko siinä niin vaihtelua, kun meidän koti on tavallaan kuopassa. Menee lenkin sitten miten päin tahansa, niin alussa on ylämäki ja lopussa alamäki. Enkä mä kokenut sitä vaihtelua niin tärkeäksi. Jaksoin vähän huonommin taas juosta, jalat tuntuivat tosi raskailta koko matkan, mutta perille päästiin juoksuaskelin. Siitä saa tyytyväinen olla.
Hyvillä mielin viikonlopun viettoon!
maanantai 5. huhtikuuta 2010
Morkkiksia ja voittajafiiliksiä
Tänään oli lenkkipäivä. Pitkästä aikaa. Kyllähän mun piti selän takia pitää vähän taukoa, mutta ei ihan näin pitkää. En tuon viime keskiviikon jälkeen ollut juossut askeltakaan.
Pääsiäistä vietettiin siis ihan kunnolla. Tuli syötyä, juotua ja hoidettua vähän ihmissuhteita. Jostain kumman syystä ne menivät juoksun edelle... Sentään lauantaina käytiin kaverin kanssa kevyellä kävelylenkillä.
Kyllä tänään jonkinlaiset morkkikset sitten olikin. Ajattelin, että kunto on saanut takapakkia enkä jaksa juosta yhtään. Lähdin tekemään sitä vakkarilenkkiä (n. 4 km) ajatuksella, että juoksen koko matkan. Sisulla vaikka, jos ei muuten. Toki alussa ja lopussa vähäsen kävelyä, mutta muuten päätin olla kävelemättä. Ennenhän mä ole juossut sen kolmessa pätkässä.
Alussa tuntui tosi takkuiselta. Syömisestäkin oli kulunut vain reilu tunti, ja tuntui että ruuat hölskyivät mukana. Mutta alkuvaikeuksien jälkeen alkoi tuntumaan melko vaivattomalta. Askeleet kulkivat aika itsestään. Ja perkele, mie kun olin päättänyt juosta koko matkan, niin miehän juoksin!
Olen tosi tyytyväinen nyt siihen, miten olen kehittynyt. Viikon päästähän mulla alkaa se varsinainen treeniohjelma, ja siihen mennessä mun piti pystyä juoksemaan se puoli tuntia. Ja nyt minä pystyn!
Ehkäpä tuo pääsiäistauko oli vain hyväksi...
Pääsiäistä vietettiin siis ihan kunnolla. Tuli syötyä, juotua ja hoidettua vähän ihmissuhteita. Jostain kumman syystä ne menivät juoksun edelle... Sentään lauantaina käytiin kaverin kanssa kevyellä kävelylenkillä.
Kyllä tänään jonkinlaiset morkkikset sitten olikin. Ajattelin, että kunto on saanut takapakkia enkä jaksa juosta yhtään. Lähdin tekemään sitä vakkarilenkkiä (n. 4 km) ajatuksella, että juoksen koko matkan. Sisulla vaikka, jos ei muuten. Toki alussa ja lopussa vähäsen kävelyä, mutta muuten päätin olla kävelemättä. Ennenhän mä ole juossut sen kolmessa pätkässä.
Alussa tuntui tosi takkuiselta. Syömisestäkin oli kulunut vain reilu tunti, ja tuntui että ruuat hölskyivät mukana. Mutta alkuvaikeuksien jälkeen alkoi tuntumaan melko vaivattomalta. Askeleet kulkivat aika itsestään. Ja perkele, mie kun olin päättänyt juosta koko matkan, niin miehän juoksin!
Olen tosi tyytyväinen nyt siihen, miten olen kehittynyt. Viikon päästähän mulla alkaa se varsinainen treeniohjelma, ja siihen mennessä mun piti pystyä juoksemaan se puoli tuntia. Ja nyt minä pystyn!
Ehkäpä tuo pääsiäistauko oli vain hyväksi...
torstai 1. huhtikuuta 2010
Vaivoja
Eilen, keskiviikkona, oli sitten taas lenkkipäivä. Juoksu kulki tosi hyvin. Mulle näköjään sopii nuo aamulenkit, jotenkin oon virkeämpi silloin. Kävin nyt eri lenkin kuin tuon vakkarilenkin, koska olen opiskelupaikkakunnalla käymässä. Katsoin tuon eilisen lenkin pituudenkin, se oli 3,2 km. (Tuo mun vakkarilenkki kotona on 4 km, katsoin senkin.)
Olen viimeeksi tuon lenkin käynyt reilut kaksi viikkoa sitten ja nyt huomasin, että kehitystä oli tapahtunut. Jaksoin pitempiä matkoja juosta. Ja melkein jaksoin sen puoli tuntia juosta. Olisin jaksanut, ellei olisi tullut sitä perhanan ylämäkeä. Heh.
Mutta sitten loppuillan olikin selkä hemmetin kipeä. Ja on vieläkin. Yritin sitä venytellä, mutta ei se lukko sieltä alaselästä ainakaan vielä lähtenyt. Tämäkö on niitä kuuluisia vaivoja, joita tämä juoksu aiheuttaa? Ennemmin olisin veikannut jotain pohjekipuja tai rakkoja varpaissa.
Vähän koitin googlata asiaa, ja onhan tuolla meidän ulkoasianministerilläkin (luulin muuten, että se on ulkoministeri) mennyt joskus juoksuharjoitteluissa selkä jumiin. Joten kai se kuuluu asiaan. Luulen, että tämä johtuu vaan huonoista lihaksista siellä.
Mulla on ennenkin ollut selkäongelmia. Se on aina kipeytynyt, jos joutuu pitempiä aikoja istumaan esim. junassa tai autossa. Viime talvena se meni ihan jumiin, niin, etten pystynyt kävelemään. Ei se nyt niin kipeä ole, mutta en halua kokea sitä uudestaan.
En nyt oikein tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Kai sitä selkää on nyt kuunneltava. Saatava se nyt paremmaksi, ennen kuin lähtee seuraavan kerran. Ja sitten ruvettava reenaamaan niitä selän ja vatsan lihaksia.
Olen viimeeksi tuon lenkin käynyt reilut kaksi viikkoa sitten ja nyt huomasin, että kehitystä oli tapahtunut. Jaksoin pitempiä matkoja juosta. Ja melkein jaksoin sen puoli tuntia juosta. Olisin jaksanut, ellei olisi tullut sitä perhanan ylämäkeä. Heh.
Mutta sitten loppuillan olikin selkä hemmetin kipeä. Ja on vieläkin. Yritin sitä venytellä, mutta ei se lukko sieltä alaselästä ainakaan vielä lähtenyt. Tämäkö on niitä kuuluisia vaivoja, joita tämä juoksu aiheuttaa? Ennemmin olisin veikannut jotain pohjekipuja tai rakkoja varpaissa.
Vähän koitin googlata asiaa, ja onhan tuolla meidän ulkoasianministerilläkin (luulin muuten, että se on ulkoministeri) mennyt joskus juoksuharjoitteluissa selkä jumiin. Joten kai se kuuluu asiaan. Luulen, että tämä johtuu vaan huonoista lihaksista siellä.
Mulla on ennenkin ollut selkäongelmia. Se on aina kipeytynyt, jos joutuu pitempiä aikoja istumaan esim. junassa tai autossa. Viime talvena se meni ihan jumiin, niin, etten pystynyt kävelemään. Ei se nyt niin kipeä ole, mutta en halua kokea sitä uudestaan.
En nyt oikein tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Kai sitä selkää on nyt kuunneltava. Saatava se nyt paremmaksi, ennen kuin lähtee seuraavan kerran. Ja sitten ruvettava reenaamaan niitä selän ja vatsan lihaksia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
