Tänään oli lenkkipäivä. Pitkästä aikaa. Kyllähän mun piti selän takia pitää vähän taukoa, mutta ei ihan näin pitkää. En tuon viime keskiviikon jälkeen ollut juossut askeltakaan.
Pääsiäistä vietettiin siis ihan kunnolla. Tuli syötyä, juotua ja hoidettua vähän ihmissuhteita. Jostain kumman syystä ne menivät juoksun edelle... Sentään lauantaina käytiin kaverin kanssa kevyellä kävelylenkillä.
Kyllä tänään jonkinlaiset morkkikset sitten olikin. Ajattelin, että kunto on saanut takapakkia enkä jaksa juosta yhtään. Lähdin tekemään sitä vakkarilenkkiä (n. 4 km) ajatuksella, että juoksen koko matkan. Sisulla vaikka, jos ei muuten. Toki alussa ja lopussa vähäsen kävelyä, mutta muuten päätin olla kävelemättä. Ennenhän mä ole juossut sen kolmessa pätkässä.
Alussa tuntui tosi takkuiselta. Syömisestäkin oli kulunut vain reilu tunti, ja tuntui että ruuat hölskyivät mukana. Mutta alkuvaikeuksien jälkeen alkoi tuntumaan melko vaivattomalta. Askeleet kulkivat aika itsestään. Ja perkele, mie kun olin päättänyt juosta koko matkan, niin miehän juoksin!
Olen tosi tyytyväinen nyt siihen, miten olen kehittynyt. Viikon päästähän mulla alkaa se varsinainen treeniohjelma, ja siihen mennessä mun piti pystyä juoksemaan se puoli tuntia. Ja nyt minä pystyn!
Ehkäpä tuo pääsiäistauko oli vain hyväksi...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Olen ihan varma, että tää paussi oli just se, mitä tarvitkin! Liian innokas harjoittelu heti alussa on suloista myrkkyä ja johan sen todistaa se, että jaksoit juosta koko matkan. Mahtava homma, siitä se lähtee!
Mahtavaa, olen itsekin kauhean tyytyväinen. Tästä se lähtee :)
Lähetä kommentti