Pitempi lenkki

En näköjään millään malta pitää noita ohjelman mukaisia lepopäiviä. Lauantaiksi oli merkattu seuraava lenkki, mutta kävinkin sen jo eilen, perjantaina. Oli hyvä sauma käydä se, kun Mies pääsi mukaan. Siitä oli kyllä hyötyä, oli joku vähän kannustamassa ja muutenkin juttuseurana. Mies katsoi mun asentojakin, ryhti on hyvä, mutta käsien asennossa ja liikuttelussa olis vielä parantamisen varaa.

Vuorossa oli pitempi juoksulenkki, 40-45 minuuttia. Epäilytti tosi paljon, miten minä muka sen jaksan, mutta jaksoinpas aika hyvin. Lenkin pituus oli kokonaisuudessaan reilut 6km. Alussa ja lopussa vähän kävelyä, ja puolivälissä 3 minuuttia kävelyä, mutta muuten meni juosten. Aika siistii.

Se on jännä, miten se alussa tuntuu ettei jaksa mitenkään, jalatkin on niin painavia, mutta sitten jossain vaiheessa, joskus puolen tunnin jälkeen, tuntuu että tässähän voisi juosta vaikka miten paljon. Kyllä toi juoksu sellanen harrastus on, johon helposti koukkuun jää. Siitä tulee niin hyvä olo.

Selkä on taas vihotellut tosi paljon. Eilen oli aika pahana ennen lenkkiä. Mutta en minä usko että tällä juoksulla on mitään tekemistä sen kanssa. Ihan muita jumeja siellä on. Noista kaikista painavien laukkujen kanniskelusta ja istumisesta se menee lukkoon.

Nyt on sitten kolme lepopäivää. Nämä mä ihan oikeasti nyt pidän. Enkä usko, että on vaikeuksia pitääkään lepopäiviä, koska tänään on illalla juhlat ja siksi huominen menee todellakin lepäillessä...