Viime viikolla ei tullut ollenkaan päivitettyä näitä lenkkejä. No, vähiin ne jäivätkin. Ohjelmassa oli siis toinen viikko ja siellä luki, että tiistaina, torstaina ja sunnuntaina olis ollut lenkit (kaks puolen tunnin ja yks vajaan tunnin).
Kävin tiistaina pururadalla, mikä oli ihan kiva, että sinne jo pääsi. Paikoitellen oli lunta, ihan pieniä länttejä, ja suurin osa matkasta se oli aika pehmeetä juostavaa. Niin märkääkin. Kunhan se kuivuis kokonaan, niin olis parempi juosta. Puolen tunnin lenkistä jaksoin juosta kolmessa kymmenen minuutin pätkässä. Joku 5 km tuo pururata taitaa olla.
Torstain lenkkiä en jaksanut tehdä ollenkaan. Oli semmonen känkkäränkkäpäivä, eikä mikään huvittanut.
Sunnuntain pidemmälle lenkille (tai niinhän se piti olla, pitempi lenkki) mies raahasi mut, ja käytiin yhdellä toisella pururadalla. Se on lyhyempi, olisko edes neljää kilometriä. Laitettiin mulle sykemittari, niin oli ihan kiva seurata sitä, miten ne sykkeet nousee. Jaksoin juosta aika hyvin sellaset parikymmentä minuuttia.
Sykkeet oli kai ihan ok. Kyllä ne nousi ylämäissäkin ihan reilusti, mutta ei ollut kuitenkaan liikaa sit tavan juokusussa. En mä kuitenkaan ala mitään omaa mittaria hankkimaan. Kyllä mulle taitaa riittää se pitää pystyä puhumaan -vauhti.
Tämmönen mä oon, innostun jostain harrastuksesta. Sitten jotain tapahtuu ja innostus häviää. No jospa mä löytäisin sen uudestaan. Tällä viikolla kyllä vähän paremmin noudatan ohjelmaa.
Aika samanlainen on ohjelma ku viime viikollakin. Tiistaina ja torstaina 30 min lenkki ja sunnuntaina pidempi lenkki, 60 min.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tsemppiä nyt vaan, semmoista se on kyllä, aina ei oikeen huvita. Yleensä kuitenkaan enää lenkin jälkeen ti harmita se, että tuli lähdettyä, vaikka se lähteminen ei aina houkuta.
Olisko sun lähellä mitään porukkaa, mihin voisit mennä juoksemaan tai saisitko jonkun muunkin vielä innostettua lenkkikaveriksi? Mun on ainakin vaikea olla lähtemättä, jos on jonkun kanssa sopinut lenkistä! Joinain sunnuntaiaamuina on harmittanut rankasti, mutta jälkikäteen ei sitten enää niin yhtään :)
Mä yritin yhtä kaveria houkutella mukaan, mutta se ei sitten päässytkään jalkavaivojen takia edes alottamaan juoksuharrastusta. Kyllähän toi Mies mua aina raahaa lenkille, mutta asutaan viikot eri kaupungeissa niin ei se viikolla ole mua potkimassa :D No, täytyy vaan tsempata itteensä, se on ihan totta että se lähteminen on siinä kaikkein vaikeinta.
Lähetä kommentti