Torstain lenkki

Tämän viikon ensimmäinen juoksulenkki oli tänään, torstaina. Aika vähän on tullut juostua, vaikka arki alkoi jo maanantaina. Jotenkin arkirytmiin siirtyminen on ollut vielä vähän hakemista.

Juoksu kulki aika huonosti. Kävin pururadalla vitosen lenkin. Jalkoihin vähän sattui, tarkemmin sanottuna jalkateriin. Luulen, että johtui siitä, kun olen kävellyt koulumatkat tuollaisilla ohutpohjaisilla tennareilla. Ei ehkä kovin hyvät kengät.

Täällä opiskelukaupungissa tuleekin nyt paljon käveltyä, kun en nyt tuonut pyörää tänne. Muutama viikko vain täällä oloa tällä erää, niin en viitsinyt niin lyhyen ajan takia. Mutta eiköhän nuo jalatkin totu tuohon kävelyyn ja sitten juoksukin kulkee paremmin.

Arkea odotellessa

Lomalla ollaan edelleen. Aika laiskottelupohjalla ollaan menty, mutta tänään sentään vaivauduin lenkkipolulle. Kilometrejä kertyi pururadalta viisi.

Juoksu kulki ihan hyvin. Jotenkin tuntuu, että on jaksanut paremmin sen ensimmäisen kisan jälkeen. Siellä huomasi, että kun vaan painaa menemään, vaikka miten takkuaisi, niin kyllä se jossain vaiheessa helpottaa. Ei se juokseminen nyt niin rankkaa kuitenkaan ole. Ehkä voisi jo alkaa pidentämään noita peruslenkkejä.

Tuo taitaakin jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi lenkiksi tälle viikolle. Huomenna vielä pienelle lomamatkalle Etelä-Suomeen, ja siellä tuskin tulee lenkkeiltyä. Onneksi loma loppuu tämän viikon jälkeen. Tuntuu hyvälle mennä taas kouluun, saa jonkinlaista säännöllisyyttä elämään ja ne arkirutiinit tekee kyllä hyvää mielelle ja keholle. Varmaan sitten tulee lenkkeiltyäkin enemmän.

Lomalaisen aamulenkki

Tänään käytiin aamulenkillä miehen kanssa. Pitkästä aikaa. Tuli ihana fiilis. Ollaan vieläkin lomamatkalla, ja oli ihan kivaa käydä lenkillä ei niin tutuissa maisemissa. Löydettiin pieni metsäpolku, jossa seikkailtiin. Siellä oli aika haasteellista juosta, kun oli kiviä ja puiden kantoja, mutta toisaalta ihan hauskaa. Eipä tullut juostua ainakaan liian lujaa. Kilometrejä tuli ehkä 5. Ei se mikään oikea juoksulenkki ollut, mutta tulipahan aamu-urheilut tehtyä.

Taisin silloin juoksu-uraa aloitellessani naureskella juoksutrikoille ja juomapuollovöille. Minusta se taisi tehdä tämänkin lajin vähän liikaa välineurheiluksi. Nyt kuitenkin ostin eilen Ideaparkista ihan oikeat juoksutrikoot ja juomapullollisen vyölaukunkin hommasin tässä lomalla. Tänään ne molemmat olivat ensi kertaa mukana lenkillä.

Trikoot olivat loistavat, eivät todellakaan kiristäneet (vaikka siltä ne mielestäni näyttävät) ja tuntuivat oikein supermukaville! Se pullovyö-systeemi oli vähän pettymys, se hölskyi ja siirtyi koko ajan väärään paikkaan. Pitää ehkä keksiä siihen joku niksi, jolla sen saa pysymään paikallaan...

Eka kisa takana

Nonni. Nyt on ensimmäinen juoksutapahtuma koettu.

Tällä viikolla alkoi loma, ja eilen tultiin tänne Hämeeseen. Illalla mentiin sitten Pirkkalan yöhölkkään, johon minäkin pienen jahkailun jälkeen osallistuin. Oli tosi lähellä, etten jättänyt koko kisaa välistä. Viime viikonloppuna olin polttareissa, jotka oli aika raskaat fyysisesti, ja mulla on ollut oikea reisilihas ihan jumissa siitä lähtien. Mutta läksin juoksemaan silti, kun jalka oli kuitenkin ihan ok.

Minä juoksin sen lyhyemmän matkan, 5km, ihan sen takia että nyt kesällä on jäänyt treenaaminen niin vähiin. Aika ei ollut mitenkään kummoinen. Mutta oon tosi tyytyväinen kuitenkin, että jaksoin juosta koko matkan. Se nimittäin oli aika raskas matka kaikkinen ylämäkineen. Ja on se aika jänskää olla vieraalla lenkkipolulla, kun ei yhtään tiedä oliko nää ylämäet tässä vai vieläkö niitä tulee.

Mutta hemmetin hyvä fiilis siitä tuli! Pian uudestaan!

Huh hellettä

Ei ole nyt heinäkuussa tullut paljon lenkkeiltyä. Helteet on vienyt kaikki voimat. Ei jaksa oikein mitään tehdä vapaa-ajalla. Töissä onneksi on ilmastointi, mutta senkin takia kestää tuota hellettä varmaan vähemmän. Mutta ei valiteta, kohta on taas kylmää ja märkää ja pimeää.

Vielä olisi tämä ja ensi viikko töitä ja sitten pääsisin minäkin lomille. Ollaan nyt saatu miehen kanssa lomasuunnitelmat aikalailla purkkiin, ja päätettiin osallistua yhteen juoksutapahtumaan. Se sattuu juuri sopivasti, sopivana päivänä, sopivasti meidän lomareitin varrelle. En nyt uskalla siitä enempää kertoa, jos vaikka suunnitelmat meneekin mönkään. Mutta tarkoitus on kokeilla, miltä tuntuu maksaa juoksemisesta...

Kisan jälkeen

Lauantaina olin sitten kannustamassa juoksutapahtumassa, johon itsekin piti alunperin osallistua.

Kumma kyllä, ei hirveästi harmittanut etten päässyt itse osallistumaan. Luulen, että jos olisin, mulla olis ollut hirveä ramppikuume. Kyllä siellä sen verran oli porukkaa kannustamassa. Mutta kyllä mä vielä joskus!!!

Tuosta aina saa semmoisen kipinän, kun katsoo muitakin juoksemassa ja kisailemassa. Näkee miten hyvä fiilis niilläkin on. Vaikka oli tuo aika raju keli lauantaina, hirmuista hellettä. Mutta hyvin nuo jaksoivat.

Itse oon nyt pitänyt taas taukoa lenkeissä tuohon helteeseen vedoten. Varmaan viikon tauko on ollut. Tänään kuitenkin kävin.

Odottelin tarkoituksella iltaan, että ilma vähän viilenisi. Ja se tuntuikin ihan hyvältä ratkaisulta. Tuon perinteisen pururatalenkin kävin ja juoksu kulki paremmin kuin aikoihin. (No, enhän mä ole aikoihin juossutkaan...) Mä varmasti olin viimeeksi sitten vielä toipilasvaiheessa, etten ollut vielä flunssan jälijltä juoksukunnossa, sen takia ei juoksu kulkenut. Pitkään näköjään saa flunssan jälkeen toipua ennenkuin voi aloittaa taas.

Nyt kulki hengitys hyvin, eikä jalat tuntuneet raskailta. Ainut, mikä tuotti vähän ongelmia, oli se ettei olisi oikein jaksanut pitää asentoa pystyssä. Mun tarttis kyllä treenata noita selkä- ja vatsalihaksia ihan oikeesti.

Flunssasta selvitty?

Yskästä tulikin pitempi, niitähän ne kesäflunssat taitaa yleensä olla.

Viime viikolla aloitin lenkkeilyn flunssan jälkeen. Johan siinä kolme viikkoa taisi taukoa olla. Tuntui, ettei hengitys kulkenut oikein hyvin. Tein sitten päätöksen, etten tuohon kympille tänä lauantaina osallistu kuin kannustusjoukoissa. Harmitti kyllä, kun olin niin hyvin saanut harjoiteltua pitkin kevättä. Mutta ei voi mitään, jos sairastuu... Yritän ajatella positiivisesti, että on sentään hyvä että innostuin tästä juoksemisesta. Nyt kun olen päässyt alkuun, niin jatkan treenaamista ja osallistun sitten ensi kesänä jollekin kympille.

Muuten kesä on mennyt hyvin. Töitä on paiskittu, ja uutta opittu, ainut miinus on aikaiset aamuheräämiset. Mulle tuo aamuseitsemän on ihan liian aikaista aloittaa duuni... Liikuntaa on flunssasta huolimatta tullut työmatkapyöräilystä, matkaa tuleekin päivässä kokonaiset 10 kilometriä!

Tauko

Tässä on taisteltu kamalan yskän ja äänen menetyksen kanssa. Sen takia on ollut pakko pitää taukoa lenkkeilyssäkin. En halua ottaa riskejä terveyden vuoksi.

Toivottavasti paranisin pian, sillä heinäkuun kolmas lähenee uhkaavasti...

Viime viikkoa

Viime viikon lenkit jäänyt kirjoittamatta ylös.

Torstaina kävin puolen tunnin lenkin pururadalla heti aamusta. Normi meininkiä.

Sunnuntaina olisi ollut pitkä lenkki, 60-70min, mutta ei tullut eilen lähdettyä, ei ollut voimia. Olin eilen sitten miehen mukana, kun se juoksi, ja minä pyöräilin. 10 km lenkki tuli tehtyä. En sitä itselleni osaa laittaa miksikään urheiluksi, kun mulle tuo pyörä on ensisijainen kulkuväline joka paikkaan.

Mutta tänään maanantaina sitten kävin tuon pitkän lenkin, mikä eilen jäi puuttumaan. Menin melkein saman kuin eilen käytiin, paitsi että oikaisin loppuvaiheessa ja kilometrejä tuli 7. Reilu tunti siinä suunnilleen meni, kun aika köpsöttelyvauhtia menin. Tuntui niin pitkältä... Mutta selvisin. Ainut mikä harmittaa, on tuo selkä. Se ei tykkää tuosta asfaltilla juoksemisesta. Täytyy kai vaan alkaa totutella sitä siihen. Varovasti.

Tiistain lenkki

Tänään oli vuorossa perusjuttu, puolen tunnin lenkki. Helle vaan jatkuu, mikä sinällään on ihan kiva. Niin se kesällä kuuluukin olla.

Otin sitten varmuuden vuoksi mukaan vesipullon, vaikka olikin lyhyt lenkki. Kannoin sitä sitten kädessä, kun ei ole mitään missä sitä kuljettaa... Ei mua sitten kyllä edes janottanut.

Lenkki oli aika takkuista. Se varmaan johtui siitäkin, etten ollut kauheasti syönyt. Ei näin kesäkeleillä tee ruokaakaan mieli. Mutta lenkki tuli tehtyä ja se on hyvä. Vähän kehitystäkin huomasin, jaksoin juosta sen yhden superpitkän ylämäen. Siinä olin joskus ihan kävelylenkeilläkin ihan puolikuollut.

Hikinen aamupäivä

Sunnuntaina oli vuorossa pitkä lenkki, 70 min. Lähdin heti aamusta liikkeelle, kun oli sitä hellettä. Kyllähän se silloinkin oli jo 27 astetta. Liian kuumaa. En ole ennen juossutkaan helteellä. Tarkoituksena oli juosta tuo vakkarilenkki pururadalla kahteen kertaan.

Mietin, että otanko vettä mukaan, mutta päätin olla ottamatta. Ajattelin, että se on kuitenkin niin lyhyt matka.

Se oli virhe. Olin ihan puolikuollut jo ensimmäisen kierroksen puolivälissä, vaikka juoksu muuten kulkikin hyvin. Päätin sitten olla juoksematta sitä toista kierrosta.

Opin ainakin sen, että juomista mukaan helteellä! Nyt lähtee kyllä ostoslistalle joku juomavyösysteemi. Kyllä sille käyttöä näillä keleillä olisi. Jotkut kesäjuoksuhousut pitää kanssa hommata. Tavallisilla shortseilla kävin nyt, mutta ei ne oikeen hengittänyt.

Juolahti kyllä mieleen, että tarvii varmaan käydä piakkoin kaupoilla, kun tämä juoksu on nyt niin trendiharrastus. Ettei pääse loppumaan...

Selkä

Jes, kerrankin sain tehtyä tän torstain lenkin! Kävin heti aamulla vetäisemässä puolen tunnin lenkin. Vuorossa oli lyhyt lenkki, koska viikonloppuna on 70 min lenkki. Säästetään voimia sinne.

Tein sen lyhyen lenkin, millä aloittelinkin tätä juoksuharrastusta keväällä. Silloinhan mulla oli niitä selkäkipuja, joita ei ole aikoihin ollutkaan. Nyt ne tulivat takaisin, ja keksin että se johtuu tuosta asfaltilla juoksusta. Viime viikkoina, kun olen käynyt lenkeillä pururadoilla, ei selkä ole ilmoitellut mitään. Se ei kai siis tykkää kovasta asfaltista. Harmi, sillä onhan se itse kisakin sitten asfaltilla.

No, jospa selkä tottuisi.

Aamulenkki

Tänään saatiin juoksuviikko käyntiin. Kipaisin aamulla lenkillä, kun koulukin alkoi vasta yhdeltä. Semmonen 45 min lenkki. Aamulla meikäläinen kyllä jaksaa juosta! Eli hyvin meni.

Oli aika outo olo pururadalla, kun siellä kai oli jotkut yläasteen liikuntatunnit menossa. Sellaiset keskenkasvuiset pojat juoksivat mun ohitse yks toisensa jälkeen. En kyllä itse muista, et oltais yläasteella juostu...

Loppuviikon juoksut

Torstaina oli ohjelmassa vähän erilainen lenkki. 40 minuutin lenkki, jossa 25 minuuttia juoksua, sitten 5 min kovaa juoksua ja loppumatka kävellen.

Torstai taas tuli ja meni koulujuttujen palautuspäivien painaessa niskaan, enkä lenkille kyennyt. Tänään sitten se lenkki oli tehtävä, vaikka vettä tuli taivaan täydeltä. No, jäi siis kuitenkin yksi lenkki tältä viikolta väliin, kun tänään olisi ohjelmassa ollut normi puolen tunnin lenkki. Ensi viikolla olen reippaampi. Kouluakaan ei ole kuin kolmena päivänä, joten eiköhän to-su vapailla ehdi lenkkaritkin vetäisemään jalkaan useampana päivänä.

Tuo lenkki sujui ihan kivasti. Hyvä oli, että oli vähän vaihtelua, ettei aina sitä samaa tassuttelua samalla vauhdilla. Sykkeet kyllä nousi jonnekin ihan taivaisiin, mutta se kai oli tarkoituskin.

Uusi viikko, uudet kujeet

Viime viikolla jäi taas tuo torstain puolen tunnin lenkki väliin. Taisi olla jo niin vapputohinat päällä...

Eilen sunnuntaina käytiin miehen kanssa yhdellä pururadalla, jossa en ollut ennen käynytkään. Mulla olis ollut ohjelmassa tunnin lenkki. En ole siellä pururadalla käynyt, koska se a) on ihan eri puolella kaupunkia ja b) olen kuullut, että se on tosi haastava kaikkine mäkineen. Ja sitähän se oli. melko hc-kamaa. En ottanut montaakaan juoksuaskelta, kun se 5 km oli niin rankka kävellenkin. Viime viikolla jäi siis juoksut aika vähiin, oli vaan tuo tiistain lenkki.

Mutta uusi viikko taas. Tänään maanantaina kävin huomisen lenkin, joka oli taas se puolen tunnin juoksu. Jaksoinkin nyt hyvin mennä, oli joku energiapiikki tuossa niin päätin lähteä ihan ex tempore lenkille. Vedin kuin norjalainen, ihan vain siksi koska tuntui siltä... Ja hemmetin hyvä olo tuli.

Loppuviikosta onkin ohjelmassa vähän erilaista juoksutreeniä. Niistä lisää sitten. En malttaisi odottaa :)

Lenkkarit mustina

Se oli taas lenkkipäivä, ja sain kuin sainkin raahattua itseni ulos. Vuorossa oli taas sitä samaa huttua, puolen tunnin juoksu.

Kävin tuossa pururadalla, kun se tuossa vieressä on. Oli enää yhdessä kohdassa vähän lunta. Hitaasti ne siellä metsän siimeksessä kyllä sulavat. Lenkkarit on nyt kyllä aika mustat. Jotain mutaa siellä paikoitellen oli. Aurinkoa se kaipais vaan.

Yllättävää kyllä, jaksoin juosta sen koko puoli tuntia, viisi kilometriä, ilman kävelytaukoja. Vaikka olin ihan väsynyt enkä olis jaksanut lähteä minnekään. Mutta hyvä että lähdin. Tuli parempi olo, opiskeluvitutuksetkin jäivät sinne. Ja ne vitutukset on kestäneet sentään jo viikon verran.

Se on kyllä jännä, miten sitä joskus jaksaa vaan juosta. Kai sitten niinä päivinä syömiset on olleet kohdallaan. Tai joku siinä on. Sitä vaan jaksaa, ei hengästy liiemmin, ei jalat tunnu painavilta, tuntuu vaan paremmalta juosta kuin kävellä. Ja joskus sitten ei jaksa millään... Kumma juttu.

Motivaatio hakusessa

Viime viikolla ei tullut ollenkaan päivitettyä näitä lenkkejä. No, vähiin ne jäivätkin. Ohjelmassa oli siis toinen viikko ja siellä luki, että tiistaina, torstaina ja sunnuntaina olis ollut lenkit (kaks puolen tunnin ja yks vajaan tunnin).

Kävin tiistaina pururadalla, mikä oli ihan kiva, että sinne jo pääsi. Paikoitellen oli lunta, ihan pieniä länttejä, ja suurin osa matkasta se oli aika pehmeetä juostavaa. Niin märkääkin. Kunhan se kuivuis kokonaan, niin olis parempi juosta. Puolen tunnin lenkistä jaksoin juosta kolmessa kymmenen minuutin pätkässä. Joku 5 km tuo pururata taitaa olla.

Torstain lenkkiä en jaksanut tehdä ollenkaan. Oli semmonen känkkäränkkäpäivä, eikä mikään huvittanut.

Sunnuntain pidemmälle lenkille (tai niinhän se piti olla, pitempi lenkki) mies raahasi mut, ja käytiin yhdellä toisella pururadalla. Se on lyhyempi, olisko edes neljää kilometriä. Laitettiin mulle sykemittari, niin oli ihan kiva seurata sitä, miten ne sykkeet nousee. Jaksoin juosta aika hyvin sellaset parikymmentä minuuttia.

Sykkeet oli kai ihan ok. Kyllä ne nousi ylämäissäkin ihan reilusti, mutta ei ollut kuitenkaan liikaa sit tavan juokusussa. En mä kuitenkaan ala mitään omaa mittaria hankkimaan. Kyllä mulle taitaa riittää se pitää pystyä puhumaan -vauhti.

Tämmönen mä oon, innostun jostain harrastuksesta. Sitten jotain tapahtuu ja innostus häviää. No jospa mä löytäisin sen uudestaan. Tällä viikolla kyllä vähän paremmin noudatan ohjelmaa.

Aika samanlainen on ohjelma ku viime viikollakin. Tiistaina ja torstaina 30 min lenkki ja sunnuntaina pidempi lenkki, 60 min.

Pitempi lenkki

En näköjään millään malta pitää noita ohjelman mukaisia lepopäiviä. Lauantaiksi oli merkattu seuraava lenkki, mutta kävinkin sen jo eilen, perjantaina. Oli hyvä sauma käydä se, kun Mies pääsi mukaan. Siitä oli kyllä hyötyä, oli joku vähän kannustamassa ja muutenkin juttuseurana. Mies katsoi mun asentojakin, ryhti on hyvä, mutta käsien asennossa ja liikuttelussa olis vielä parantamisen varaa.

Vuorossa oli pitempi juoksulenkki, 40-45 minuuttia. Epäilytti tosi paljon, miten minä muka sen jaksan, mutta jaksoinpas aika hyvin. Lenkin pituus oli kokonaisuudessaan reilut 6km. Alussa ja lopussa vähän kävelyä, ja puolivälissä 3 minuuttia kävelyä, mutta muuten meni juosten. Aika siistii.

Se on jännä, miten se alussa tuntuu ettei jaksa mitenkään, jalatkin on niin painavia, mutta sitten jossain vaiheessa, joskus puolen tunnin jälkeen, tuntuu että tässähän voisi juosta vaikka miten paljon. Kyllä toi juoksu sellanen harrastus on, johon helposti koukkuun jää. Siitä tulee niin hyvä olo.

Selkä on taas vihotellut tosi paljon. Eilen oli aika pahana ennen lenkkiä. Mutta en minä usko että tällä juoksulla on mitään tekemistä sen kanssa. Ihan muita jumeja siellä on. Noista kaikista painavien laukkujen kanniskelusta ja istumisesta se menee lukkoon.

Nyt on sitten kolme lepopäivää. Nämä mä ihan oikeasti nyt pidän. Enkä usko, että on vaikeuksia pitääkään lepopäiviä, koska tänään on illalla juhlat ja siksi huominen menee todellakin lepäillessä...

Ylämäki, alamäki...

Tuon maanantain lenkin jälkeen olin ihan kösänä. Kauhea nälkä oli loppupäivän, ja seuraavana yönäkin heräsin mahan kurinaan. Pitää siis kiinnittää enemmän huomiota ruokailuihin.

Eilinen oli lepopäivä ja tänään oli vuorossa sellainen puolen tunnin lenkki.

Lähdin lenkille pitkän koulupäivän jälkeen. Vireystaso ei ehkä ollut kovin huipussaan, vaikka yritin kiltisti syödä kunnon lounaankin. Lenkki oli tällä kertaa vähän erilainen, pituutta siinä oli 4,2 km.

Enhän minä mitään jaksanut juosta. Semmoset viisitoista minuuttia ja sitten jo piti kävellä. Sama toistettiin monta kertaa. Jalat vaan tuntui niin raskailta.

Nyt on kaksi lepopäivää, ja lauantaiksi on merkitty 45 minuutin lenkki. Mitähän siitäkin tulee?

Uusi viikko

Aurinkoinen, kesäinen sää jatkuu. Tänään oli vuorossa jonkinlainen intervallilenkki. Vuoroin kävelyä, vuoroin juoksua 15 minuutin pätkissä. Hyvin jaksoin. Olen edelleen sitä mieltä että mulle sopii nuo aamu(päivä)lenkit. Vireystaso parhaimmillaan silloin. Jouduin vähän pidentämään matkaa, koukkasin parin pikkukadun kautta.

Tuli mieleen noista selkäkivuista, että voihan mulla olla ryhti huono. Jos selkäkipu johtuu siitä. Täytyy joku kerta pyytää jotain kaveria katsomaan mun ryhti.

Lumet sulaa kyllä ihan silmissä. Odotan kyllä kovasti, että pääsee pururadalle juoksemaan. Joku sanoi, että siellä juoksu on jopa rankempaa, kun pohja on pehmeää. Saas nähdä.

Aurinkoinen sunnuntai

Onneksi tänään oli lenkkipäivä. Aamulla oli niin mahtava auringonpaiste, että varsinkaan parin kahvimukin jälkeen ei olisi malttanutkaan jäädä sisälle löhöilemään.

Lenkkeilin vanhan, tutun lenkin, tällä kertaa juuri oikein päin... Juoksu kulki hyvin, vaikka selkä vähän muistuttelikin olemassaolostaan. Tänään aloin tekemään lenkin jälkeen tavallisten vatsalihasliikkeiden lisäksi syviä vatsalihasliikkeitä. Toivotaan, että niistä on apua selkävaivoihin. Ehkä ainakin siinä tapauksessa, jos niitä jaksaisi tehdä joka lenkin jälkeen.

Oli tuolla lenkkipoluilla muutenkin kuhinaa. Viime aikoina olen nähnyt harvinaisen paljon juoksijoita tuolla ulkona. En sitten tiedä onko niitä oikeasti paljon vai tuntuuko minusta vain siltä... Joskus sitä kiinnittää huomiota asioihin, joista itsekin on kiinnostunut.

Juoksijoita tuntuu vain olevan joka nurkilla, ja tulee sitä tarkkailtua muun muassa ihmisten juoksuasentoja ja varusteitakin. Paljon on ihmisillä ihan oikeita juoksitrikoitakin. Tosi paljon.

Pitäisiköhän minunkin sellaiset housut hommata..? Jospa ne innostaisivat juoksemaan entistä enemmän ja pidempiä matkoja?

Vaihtelua

Huoh, mikä viikko. On ollut useampi tentti, enkä ole lenkillekään ehtinyt. Tänään meni myös kirjoitushommissa koko päivä, mutta iltapäivällä päätin lopettaa viikon aherruksen ja vedin lenkkivermeet niskaan.

Juoksin sen mun vakkarilenkin taas. Naistenlehtien juoksuoppaissa sanotaan aina, että lenkkiä pitää vaihdella. Kai siinä on vaihtelua sekä mielelle että keholle. Mä niin kovasti tykkään kuitenkin rutiineista, niin menin vakkarilenkin vain toisinpäin.

En minä tiedä oliko siinä niin vaihtelua, kun meidän koti on tavallaan kuopassa. Menee lenkin sitten miten päin tahansa, niin alussa on ylämäki ja lopussa alamäki. Enkä mä kokenut sitä vaihtelua niin tärkeäksi. Jaksoin vähän huonommin taas juosta, jalat tuntuivat tosi raskailta koko matkan, mutta perille päästiin juoksuaskelin. Siitä saa tyytyväinen olla.

Hyvillä mielin viikonlopun viettoon!

Morkkiksia ja voittajafiiliksiä

Tänään oli lenkkipäivä. Pitkästä aikaa. Kyllähän mun piti selän takia pitää vähän taukoa, mutta ei ihan näin pitkää. En tuon viime keskiviikon jälkeen ollut juossut askeltakaan.

Pääsiäistä vietettiin siis ihan kunnolla. Tuli syötyä, juotua ja hoidettua vähän ihmissuhteita. Jostain kumman syystä ne menivät juoksun edelle... Sentään lauantaina käytiin kaverin kanssa kevyellä kävelylenkillä.

Kyllä tänään jonkinlaiset morkkikset sitten olikin. Ajattelin, että kunto on saanut takapakkia enkä jaksa juosta yhtään. Lähdin tekemään sitä vakkarilenkkiä (n. 4 km) ajatuksella, että juoksen koko matkan. Sisulla vaikka, jos ei muuten. Toki alussa ja lopussa vähäsen kävelyä, mutta muuten päätin olla kävelemättä. Ennenhän mä ole juossut sen kolmessa pätkässä.

Alussa tuntui tosi takkuiselta. Syömisestäkin oli kulunut vain reilu tunti, ja tuntui että ruuat hölskyivät mukana. Mutta alkuvaikeuksien jälkeen alkoi tuntumaan melko vaivattomalta. Askeleet kulkivat aika itsestään. Ja perkele, mie kun olin päättänyt juosta koko matkan, niin miehän juoksin!

Olen tosi tyytyväinen nyt siihen, miten olen kehittynyt. Viikon päästähän mulla alkaa se varsinainen treeniohjelma, ja siihen mennessä mun piti pystyä juoksemaan se puoli tuntia. Ja nyt minä pystyn!

Ehkäpä tuo pääsiäistauko oli vain hyväksi...

Vaivoja

Eilen, keskiviikkona, oli sitten taas lenkkipäivä. Juoksu kulki tosi hyvin. Mulle näköjään sopii nuo aamulenkit, jotenkin oon virkeämpi silloin. Kävin nyt eri lenkin kuin tuon vakkarilenkin, koska olen opiskelupaikkakunnalla käymässä. Katsoin tuon eilisen lenkin pituudenkin, se oli 3,2 km. (Tuo mun vakkarilenkki kotona on 4 km, katsoin senkin.)

Olen viimeeksi tuon lenkin käynyt reilut kaksi viikkoa sitten ja nyt huomasin, että kehitystä oli tapahtunut. Jaksoin pitempiä matkoja juosta. Ja melkein jaksoin sen puoli tuntia juosta. Olisin jaksanut, ellei olisi tullut sitä perhanan ylämäkeä. Heh.

Mutta sitten loppuillan olikin selkä hemmetin kipeä. Ja on vieläkin. Yritin sitä venytellä, mutta ei se lukko sieltä alaselästä ainakaan vielä lähtenyt. Tämäkö on niitä kuuluisia vaivoja, joita tämä juoksu aiheuttaa? Ennemmin olisin veikannut jotain pohjekipuja tai rakkoja varpaissa.

Vähän koitin googlata asiaa, ja onhan tuolla meidän ulkoasianministerilläkin (luulin muuten, että se on ulkoministeri) mennyt joskus juoksuharjoitteluissa selkä jumiin. Joten kai se kuuluu asiaan. Luulen, että tämä johtuu vaan huonoista lihaksista siellä.

Mulla on ennenkin ollut selkäongelmia. Se on aina kipeytynyt, jos joutuu pitempiä aikoja istumaan esim. junassa tai autossa. Viime talvena se meni ihan jumiin, niin, etten pystynyt kävelemään. Ei se nyt niin kipeä ole, mutta en halua kokea sitä uudestaan.

En nyt oikein tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Kai sitä selkää on nyt kuunneltava. Saatava se nyt paremmaksi, ennen kuin lähtee seuraavan kerran. Ja sitten ruvettava reenaamaan niitä selän ja vatsan lihaksia.

Edistystä odotellessa

Maltoin sitten sunnuntaina jättää vielä lenkin väliin. Ei ehkä ole hyvä nyt alussa käydä joka päivä juoksemassa. Ehkä joka toinen! Kunnon lisäksi ajattelen sitä, ettei pääse innostus latistumaan. Se lienee aika yleinen vaiva. Ainakin mun harrastuksissa yleensä.

Maanantaina sitten käytiin miehen kanssa yhdessä. Kulki taas ihan hyvin lenkki, tuntui että olisin voinut pidemmänkin lenkin vetäistä. Nuo on hyviä nuo lenkit, jos päästään miehen kanssa yhdessä lenkille, kun silloin sitä jotenkin tsemppaa itseään. Haluaa näyttää, että kyllä mä vielä jaksan. Kun yksin juoksee, sitä helposti sortuu siihen kävelemiseen... Mies sanoikin, että "Yllättävän hyvin jaksat juosta." En sitten tiedä olisiko se pitänyt ottaa kohteliaisuutena vai loukkauksena, heh.

Nyt mulla tuo vakiolenkki, johon menee joku 40 minuuttia (pitäisi katsoa paljon se on kilometreissä), menee juosten kolmessa pätkässä. Ihan en sitä puolta tuntia jaksa juosta yhtä päätä, joten edistystä pitäisi tulla. Mutta kyllä se sieltä tulee, ei nyt lannistuta.

Vaikka kuulostaahan se naurettavalle. Puoli tuntia nyt on niin lyhyt aika. Pitäisihän sitä nyt sen verran jaksaa juosta.
Mutta kyllä mä vielä joku päivä jaksan.

Tänään oli taas välipäivä. En kyllä olisi lenkille ehtinytkään, kun meni koulussa myöhään. Vastapainoksi huomenna on vapaata, joten pääsen lenkille vaikka heti aamusta. Mukavasti tämä juoksu on kyllä antanut sisältöä elämään!

Juoksut uusilla kengillä

Uudet juoksukengät antoivat hyvät kyydit!

Kyllä se tosiaan niin on, että hyvillä kengillä se juoksukin kulkee kuin itsestään. Tuntuihan se erilaiselta. Minä kun olen aiemmin käynyt lenkillä sellaisilla kävelyyn tarkoitetuilla Salomoneilla. Niihin verrattuna juoksu kulki huomattavasti kevyemmin.

Kipuja on ollut oikeastaan vain selässä (saattaa johtua myös eilisestä parin tunnin autossa istumisestakin) ja sitten jalkaterissä. Illan venyttelyt taisivat auttaa reisi- ja pohjekipuihin. Luulen, että nuo jalkaterät kipuilevat varmaan nyt alussa, kun ei ole tottunut tuollaisilla kengillä juoksemaan. Heh, tai yleensäkään juoksemaan!

Kyllä se kuntokin siitä kohenee. Vielä en jaksa sitä puolta tuntia yhtäpäätä juosta, mutta meni lenkistä sentään enemmän juosten kuin kävellen. Edistystä sekin.

Tänä aamuna ainut mitä on pystynyt ajattelemaan, on ollut se, että milloin voi lähteä seuraavan kerran lenkille. Yritän nyt olla innostumatta liikaa, ettei juoksuinnostus mene liiallisuuksiin. Ylämäen jälkeen kun aina tulee alamäki... Mutta on se tänään lenkille päästävä!

Juoksukengät

Kävin tänään ostamassa lenkkitossut. Lenkkarit. Juoksukengät. Kalleimmat kenkäni ikinä. Tämmöiset.

Harvoin mä raaskin ostaa yli satasen kenkiä. Suutarin lapsella kun ei ole kenkiä. Mutta lapsenlapsilla sitäkin enemmän. Niinkuin sanotaan. Ja minähän olen, suutarin lapsenlapsi. Mulla niitä kenkiä on aina ollut. Hyvin turhamaiseen tapaan: eri housujen kanssa eri kengät, eri tilanteisiin erilaiset. Mutta laadukkaisiin (ts. kalliisiin) kenkiin mä en ole ikinä raaskinut panostaa.

Lapsena kuljin paljon mummoni kanssa, kaupungilla ja muuallakin. Muistan, kun olin jotain kuuden-seitsemän vanha, joku ventovieras mies tuli puhumaan meille. Minun pitäisi ostaa kunnon kengät. Jostain pronaatiotuesta se puhui, en minä silloin tajunnut mitä se tarkoitti, ja sanoi että voi vanhempana tulla ongelmia.

Minusta se tuntui oudolle. Yleensäkin se, että joku ventovieras mies tulee minulle ja mummolle juttelemaan. Ja se, että se puhui minusta. Mutta mummoa varmaan hävetti. Mummo sitten ostaa paukautti lapsenlapselle kunnon kengät, kun kerran käskettiin. Hyvä mummo kun oli.

Tuo ventovieras mies taisi tehdän hyvän työn, sillä ei minulla nyt aikuisena ole mitään pronaatio-ongelmia ollut. Ei jalkakipuja. Ei mitään.

Huomasin tänään, että kadutkin ovat pääosin kuivia. Juoksukausi alkaa olla parhaimmillaan siis. Kunhan tuo lasagne vähän laskeutuu, niin pääsen kokeilemaan, tuliko tehtyä hyvä ostos.

En malta odottaa.

Aloitus

Aloitin juoksemisen. Niin, minä, joka inhosin liikuntaa koko kouluajan. Ja nyt aikuisenakin, se on vain pakkopullaa, lenkille on menty siis vain siksi, että farkut mahtuisivat päälle.

Sain juoksukipinän mieheltäni, joka kävi viime kesänä juoksemassa puolimaratonin. Ne ihmiset juoksivat siellä ihan puolikuolleen näköisinä, mutta silti hymyissä suin. Joku hyvä fiilis siitä kuulemma tulee. Ja siellä toisella puolella, katsomossa, oli ihan mieletön fiilis myöskin. Yhteishenki.

Ja niin minäkin päädyin lenkkipoluille. Tavoitteena on heinäkuun alussa juosta kymmenen kilometriä eräässä juoksutapahtumassa. Nyt olen tehnyt vasta muutamia lenkkiä, ja juoksu ei kyllä kauaa kulje. Sellaisia intervallijuoksua olenkin tehnyt. Ensimmäinen välitavoite olisi jaksaa juosta yhtäjaksoisesti puoli tuntia huhtikuun puoleen väliin mennessä. Silloin se varsinainen treeniohjelma alkaa.

Tämä blogi on paikka, johon talletan näitä juoksufiiliksiä ja tarinaa tulee ehkä muustakin elämästä.