Maltoin sitten sunnuntaina jättää vielä lenkin väliin. Ei ehkä ole hyvä nyt alussa käydä joka päivä juoksemassa. Ehkä joka toinen! Kunnon lisäksi ajattelen sitä, ettei pääse innostus latistumaan. Se lienee aika yleinen vaiva. Ainakin mun harrastuksissa yleensä.
Maanantaina sitten käytiin miehen kanssa yhdessä. Kulki taas ihan hyvin lenkki, tuntui että olisin voinut pidemmänkin lenkin vetäistä. Nuo on hyviä nuo lenkit, jos päästään miehen kanssa yhdessä lenkille, kun silloin sitä jotenkin tsemppaa itseään. Haluaa näyttää, että kyllä mä vielä jaksan. Kun yksin juoksee, sitä helposti sortuu siihen kävelemiseen... Mies sanoikin, että "Yllättävän hyvin jaksat juosta." En sitten tiedä olisiko se pitänyt ottaa kohteliaisuutena vai loukkauksena, heh.
Nyt mulla tuo vakiolenkki, johon menee joku 40 minuuttia (pitäisi katsoa paljon se on kilometreissä), menee juosten kolmessa pätkässä. Ihan en sitä puolta tuntia jaksa juosta yhtä päätä, joten edistystä pitäisi tulla. Mutta kyllä se sieltä tulee, ei nyt lannistuta.
Vaikka kuulostaahan se naurettavalle. Puoli tuntia nyt on niin lyhyt aika. Pitäisihän sitä nyt sen verran jaksaa juosta.
Mutta kyllä mä vielä joku päivä jaksan.
Tänään oli taas välipäivä. En kyllä olisi lenkille ehtinytkään, kun meni koulussa myöhään. Vastapainoksi huomenna on vapaata, joten pääsen lenkille vaikka heti aamusta. Mukavasti tämä juoksu on kyllä antanut sisältöä elämään!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Moikka vaan ja onnea uuden harrastuksen aloittajalle! Pakko sanoa tähän alkuun heti kliseisesti, että kaikki me ollaan joskus oltu siellä alussa ja ihmetelty että miten voi jaksaa juosta vaikka tunnin! Ja välillä vieläkin se ihmetyttää :)
Sulla tuntuu olevan hyvä ote asiaan, ei kannata heti ahnehtia liikaa, ettei tuu just näitä penikka yms. vaivoja. Mahtavaa on sekin, että panostit heti hyviin kenkiin! Sillä säästyit varmaan monelta vaivalta.
Toivotan sulle paljon tsemppiä tähän harjotteluun! Pakko vielä todeta, että jos suutarin lapsella ei ole kenkiä, niin ei kyllä kukaan ole myöskään seppä syntyessään! Hiljaa hyvä tulee ja maltti on valttia tässäkin asiassa :)
Kiitos tsempeistä ja kannustuksesta! On kyllä helpottavaa ajatella, että kaikki on ollut joskus siellä alussa :)
Lähetä kommentti